Oon tullu sellaiseen tulokseen, että hitusen "tyhmemmät" rodut ovat paljon helpompia "jokamiehen" koiria kuin viisaammat rodut. Viisaat rodut ajattelevat niin paljon itse asioita, että eivät välttämättä ole helppoja.
Rambo oli paljon vaivattomampi kouluttaa ja pystyi aloittamaan heti kun koira oli kotiutunut... Oppi todella nopeaa. Koulutuksessa olisi ollut helppo mennä metsään, jos ei olisi tiennyt koirien kouluksesta mitään.
Viisaat rodut kun ajattelevat monesti askeleen edellä omistajaansa ja imevät pienetkin jutut, mitä ei välttämättä tarkottaisi opittavaksi. Tässä oli onneksi itsellä taju päässä, että koulutus oli säntillistä, kaikkeen totutettiin ja varottiin toistamasta tiettyjä asioita joita ei haluttu koiran oppivan. Lisäksi borderiurokset on monesti tosi itsetietoisia, eli muiden koirien (varsinkin urosten) kanssa ei välttämättä tulla toimeen. Toisen tulee alistua. Rambo on varsinkin hyvin dominoiva uros, vaikka päällisin puolin ja normi elämässä onkin hyvin säyseä, ihmissosiaalinen ja mukava koira. Pientä ongelmaa tästä on ollut, mutta selvää tasaantumista on tapahtunut, kun koira on nyt kunnolla aikuinen. Tunneherkkyys on kanssa iso asia viisailla koirilla. Ohjaajan täytyy olla herkkä, kun koirakin on. Mokille ei ole hirveästi kaikkien koirien kanssa varaa. Rambo on tunneherkkä, mutta ei onneksi liian. Agilityn ohjauksessa huomaa, miten tarkasti se odottaa saavansa ohjeet.
Viisasta koiraa ei voi ohjata eikä kouluttaa vaan sinnepäin, vaan sen on oltava justiinsa. Viisaankoiran koulukseen pitää paneutua, koiran opetus ei tule vaan siinä sivussa. Ne imevät asioita tarkasti koko elämän ajan, opetti niitä tai ei. Arvoasteikkoon tulee keskittyä. Liika lelliminen on huonosta, mutta oikeista asioista kiitetään. Kun viisas koira on hyvin koulutettu, sitä ei pidetä lapsena ja sille annetaan uusia haasteita, on se mitä paras harrastekaveri ja paras ihmisen toveri. Rambo on varmasti helpoimmasta päästä urosbordereissa. Rauhassa se osaa olla pitkiäkin aikoja, jos ei pääse liikkumaan jostain syystä. Ei siis ala riehumaan.
Repellä kesti ennenkuin sillä riitti keskittymiskyky koulutusasioissa. "Paikan" se oppi varmaan vasta marraskuussa (ja heinäkuussa on syntynyt).Vaikka koulutus oli hitaanlaista, niin koiran kanssa tuli hyvin toimeen perusasioilla pitkään, joten tästä ei ollut ongelmaa. Lisäksi Repe imi Rambolta paljon perusasioita (mitkä olin Rambolle opettanut pentuna), niin ei tarvinnut niistä huolehtia. Ei esim. hauku naapureille, ovikellolle. Ei turhaa räksytystä, ainoastaan kun haluaa leikkiä se haukkuu Rambolle. Luonteellaan, hellyyden kipeydellään ja eloisuudellaan Repe teki vaikutuksen heti. Nyt kun koira on piakoin 1v ikäinen, olen huomannut, että muiden koirien kanssa toimeentuleminen ja jotkut perusasiat ovat paljon helpompia tällaisen koiran kanssa. "Tyhmän" koiran kanssa ei tarvi olla niin samperin tarkkana koko ajan, se ei ime jokaista pientä asiaa minkä huomaa.
Molemmista koirista tuli kunnon kansalaisia :D Molemmat ovat omia ihania persooniaan ja hyvä niin.
Täytyy vaan todeta, että helpompi on normi "koirantaluttajalle" tosiaan tuollainen "pässi" kuin "pöllö". Jos harkitsee koiran hankkimista ja viisasta rotua, täytyy olla satavarma, että tietää että on intoa harrastaa koiran kanssa muutakin kuin narulenkkejä, ymmärtää koirien kieltä, ja on koulutusasiat hallussa. Mitä koira saa tehdä, mistä palkitaan ja mihin aikaan tasantarkkaan. Itse tajusin näitä asioita opiskella ja olen aina ollut kova tarkkailemaan eläinten elekieltä. Sen takia minulla ei ollut Rambon kanssa ongelmia vaikka se olikin ensimmäinen koirani.
Ei bordereita kivoiksi kokoperheen kotikoiriksi vaan harrastekoiriksi ;)
